Sonata Arctica - Unia.

Heti ensimmäiseksi minun täytyy sanoa, että tätä levyä täytyy kuunnella jonkun aikaa ennen kuin tämän sisäistää, varsinkin jos on kuunnellut ja tykännyt Sonata Arctican aikaisemmista tuotoksista. Mielestäni, Unia - levy poikkeaa hyvin pitkälti muista Sonata Arctican levyistä. Ei niinkään huonolla tavalla, vaan ehkä erilaisuudellaan. Levyllä on hyvin pitkälti paljon enemmän tarinaa biiseissä ja Tony Kakolla on enemmän "puhekohtia". Biiseissä on enemmän puhetta melodian "ulkopuolelta". Kun biisejä katsotaan, levy alkaa samalla biisillä kun keikat yleensä alkavat. "In black and white" on vahva biisi jolla levyn saa hyvin käyntiin. Sen jälkeen levyllä tulee levyn tähän mennessä ainoa sinkku Paid in full, se kertoo minun ymmärtääkseni ajasta eroamisen jälkeen. Tämä kyseinen biisi aiheutti paljon huutoa 29.12 Kaapelitehtaalla, jossa itsekin olin. Tämä huudon määrä ei sinänsä ole mikään ihme, onhan tämä biisi kuitenkin ollut suhteellisen kovassa radiosoitossa. Seuraavaksi tulee biisi joka on saman niminen kun herrojen 2006 julkaistu live -dvd, eli For the sake of revenge. Mielestäni sitä biisiä voisi kutsua Portimon ja Kakon soolobiisiksi, kitaraa, bassoa ja syntikkaa on lähinnä kertosäkeessä. Sitten tuleekin suhteellisen kohuttu It won't fade, joka bändin säveltäjän ja päämiehen Kakon mukaan kertoo susista, mutta kuitenkin fanien mielestä kertoo Liimataisen eroamisesta bändistä. Seuraava biisi on levyn ensimmäinen kunnon slovari, Under your tree, jossa on mielestäni kaunis melodia, ja ihan kivat sanat. Biisi, joka seuraavaksi alkaa soimaan levyllä, on hieno ja koskettava kappale, Caleb. Tämä kyseinen teos alkaa naisen puheella, ja jo ensimmäinen lause nosti minulla mielenkiintoa biisiä kohtaan. Ensimmäinen lause kuuluu näin: "There is a man in this world who has never smiled." Biisi mielestäni kertoo isästä joka vihaa poikaansa. Keikoillakin tämä naisääni aloittaa biisin. Soolo biisissä on sitä samaa tilutusta. Biisilistassa seuraavaksi silmille hyppää kappale nimeltä The Vice. Se alkaa omaperäisellä lyhyellä bassofillillä, ja kertoo 11:sta sisaruksesta joista yksi, (numero 9) on viisain. Biisi on hyvin kiintoisan kuuloinen, varsinkin laulu antaa kivan särmän, koska lause: "Number nine out of eleven little littermates" sointuu todella kivasti. Levyllä on lisääkin mahtavia taideteoksia : My Dream's But A Drop Of Fuel For A Nightmare, The Harvest, The Worlds Forgotten, The Words Forbidden, Fly with the Black Swan ja Good Enough is Good Enough. Sitten on tietysti biisejä joita ei ole kuin jollain tietyn maanosan julkaisuilla, esim: To Create A Warlike Feel, They Follow ja Out In The Fields. Mutta jottei tämä blogi menisi vain biisien tarinan kertomiseksi, niin en kerro tarinaa kaikista biiseistä. Afterall, tämä Sonatan levy ei ole niin menevä kuin aikaisemmat levyt, joten se ei ehkä sen takia istu minuun niin hyvin. Mutta Levyllä on kuitenkin niin paljon omaperäisyyttä että se raivaa itsensä Sonatan levyissä keskitasolle. Minä en aio ironisesti arvostella levyä pisteillä tai kouluarvosanoilla, koska tämä kuitenkin on mielipidekirjoitus.

Häröt biisit.

Maailmassa on olemassa paljon häröjä biisejä. Näitä taideteoksia löytää esimerkiksi Youtubesta (www.youtube.com) tai mikseristä (www.mikseri.net). Tällaisia biisejä on mainitakseni esimerkiksi oman suosikkini: Green Leaves - Yatta Yatta, jonka löytää youtubesta. Härölle on tiettävästi monta erillaista synonyymiä, kuten "häiritsevä", "törkeä", "hauska" ja "Seksistisesti huvittava".Itse käytän kuitenkin tätä sanaa jokaisessa näistä tarkoituksista, sillä siitä on tullut eräs minun lempisanoistani. Kuitenkin siis häröt biisit voivat olla täysin epäkypsiä undergroundbiisejä, tai jossakin hyvin suosittuja tanssibiisejä. Tietenkin joidenkuiden mielestä häröjä ovat myös niin kutsutut "Amis-biisit". Oikeastaan, biisin häröys on jokaisen itsensä määritettävissä. Häröjä biisejä näkee nyt myös euroviisuissa, kun lavalle asteli toinen toistaan erilaisemmat ja härömmät esiintyjät. Euroviisuissa on aina ollut monella tapaa häröjä biisejä, kuten Kreikka: Kalomira: Secret Combination, joka oli yliseksistinen ja sillä tavalla äänihakuinen teos. Toisella tavalla härö biisi oli Israelin Mor Ve Ötesi: Deli, jossa oli laiha mieslaulaja, joka kuitenkin kuulosti aivan naiselta (IMO). Lisää häröjä biisejä tuli kun lavalle tuli Azerbaidžan. Elnur ja Samir biisillään Day After Day, jossa kaksi miestä esitti olevansa itse piru sekä enkeli. Tässä biisissä (joka muuten iski minuun erittäinkin kovaa) toinen miehistä aloittaa opera-tyylisen laulamisen, ja jatkaa sittemmin kunnon laululla. Jo pelkkä ulkoasu oli härö, saatikka sitten laulaminen. Kuitenkin häröydessä Euroviisut mielestäni voittaa Espanja:Rodolfo Chikilicuatre: Baile e Chiki Chiki, jonka sanoitukset kertovat tanssista. Tämänkin tuotoksen varmasti löytää Youtubesta. Syy miksi tartuin juuri Euroviisuihin, oli yksinkertaisesti se että se on täynnä täydellisiä esimerkkejä häröistä biiseistä. Tässä kaikki tältä erää, katsellaan ja kuunnellaan kesää! Peace!